PALLON YMPÄRI
Port Vila, Vanuatu
26.10.2010 Fiji – Port Vila
Huonosti nukutun yön jälkeen puolentoista tunnin lento Port Vilaan Efaten saarelle Vanuatuun kulki aikataulussa meidän torkkuessa puolityhjässä koneessa (B737-800).
Port Vila
26. – 27.10.2010
Kentällä oli pikkubussi odottamassa sovitusti viedäkseen meidät majapaikkaamme. Kysyimme myös Air Vanuatun perjantaisen lennon vaihtoa. Sitä ei voitu muuttaa kentän palvelupisteessä vaan se olisi hoidettava kaupungilla yhtiön toimistossa.
Majapaikkamme Anabru Pacific Lodge sijaitsee puolimatkassa kentältä kaupunkiin, niinpä ajoimme ensin sinne ja päätimme asettua paikoilleen ennen keskustaan tutustumista.
Puolilta päivin halusimme keskustaan ja meidät opastettiin paikalliseen ”bussiin”. Kävelimme vain tien toiselle puolelle ja tummahipiäinen avustajatyttömme heilautti kättä kun pikku-Hiace’n näköinen auto ajoi ohi noin minuutin kuluttua. Siinä ei ollut muita matkustajia eikä mitään erityisiä merkintöjä. Me työnnyimme sisään liukuovesta ja siellähän oli pari nuutunutta pehmustettua penkkiä ja asetuimme sinne kertoen matkaavamme keskustan torille.
Myöhemmin havaitsimme että nämä autot kiertelevät jatkuvasti satunnaisia reittejä ja matkalta kerätään mukaan pyrkivät kyytiin jos määränpää on samalla suunnalla.
Asiakkaat viedään perille asti ja maksu on 150 vatua (1,30€) koko alueella. Nopea ja halpa tapa liikkua lähialueella. Bussien rekisteritunnuksen ensimmäinen kirjain on punainen B.
Hieman siistimpiä saman näköisiä autoja, joiden katolla on keltainen taksi-kilpi liikkuu myös harvakseltaan. Näillä kuljet omassa seurueessasi ja maksat 1000 vatua yhteensä koko matkasta. Nämä ovat varsinaisesti tilaustakseja jotka liikkuvat myös kauemmaksi, kuten lentokentälle.
Vaihdettuamme matkatoimistossa lennon (Espiritu Santon saarelle Lonnc Beach Bugalows resottiin) aiemmin perutetun Malekulan vierailun tilalle, voimme rauhassa kierrellä kaupunkia ja sen rantaa. Lahdella kellui ankkurissa pari tusinaa matkaveneitä, purjeveneitä joista osassa näkyi miehistöäkin.
Rannalla oli muutamia veneitä jotka yrittävät houkutella turisteja kalaan tai kiertoajelulle sekä pari vuokraamoa joiden ”vesiskootterit” muistuttavat enemmän moottoroitua kumijollaa.
Aivan keskustan rannassa löytyi sitten pakolliset ”rihkamakaupat” rätteineen. Siellä voi liikkua rauhassa eikä sinulle tyrkytetä mitään ellet ensin hiplaile jonkin aikaa haluamaasi tuotetta. Ystävällisen tervehdyksen ja hymyn kyllä saat heti lähestyessäsi tai ohittaessasi kauppiaan.
Port Vilan keskustan ”Market Place” on mielenkiintoinen, laaja avoin kauppahalli jossa seinän tapainen on vain rannan puolella. Tämä on todellinen ”luomumarketti” jossa myydään pääasiassa vain vihanneksia, hedelmiä ja maataloustuotteita. Vähän kalaa ja äyriäisiäkin. Pakkaukset, sikäli kun niitä tarvitaan, on tehty punomalla tai solmimalla puiden lehvistä ja kuiduista.
Avaa video
Taaimpana hallissa on parikymmentä ”pikaruokalaa”. Jokaisella yrittäjällä on 6 hengen pöytä ja penkit käyttettävissa. Muutama työtaso ja kaasukeittimet muodostavat keittiön jossa tarjotaan maittavaa kotiruokaa.
Hyvää lihaa tai kalaa riisin ja tapiokan tai ”makean perunan” sekä salaatin kera. Vesi kuuluu vielä 350 vatun hintaan. Syöjiä riittää ja hinta on sama paikallisille kuin turisteillekin.
Torstai 28.10
Ennen siirtymistä 300 km luoteeseen Espirtu Santon saarelle ehdimme vielä käydä Mele Cascades putouksilla parikymmentä kilometriä keskustasta luoteeseen.
Matkalla poikettiin polulta sivuun paikalle josta avautui hieno näkymä Port Vilan lahdelle ja Hideaway (Mele-) saaren pohjoisreunalla.
Pysäköintipaikalta perille johtaa polku ja 10-15 min kävelyn jälkeen ylitettyämme ensin pariin kertaan pienen puron tulee vastaan putous jonka näkeminen on vaivan arvoinen. Vesi syöksyy parhaimmillaan noin 20 m alas syvennykseen jonka kirkkaaseen veteen voi pulahtaa virkistäytymään.
Perjantaina 29.10
Tänään klo 11 lennämme Espiritu Santon saarelle. Otamme mukaan vain käsimatkatavarat: pienet rinkat ja kamerat. Ison laukun voimme jättää majapaikkaamme koska palaamme tänne vielä ensi tiistaina 2.11.