15.10.2010 Honolulu

Honolulun kentältä päästiin sujuvasti Waikikin puolelle Niu-kadun Monarch-hotelliin. Huone vastasi odotuksia: toimiva ilmastointi, leveät sängyt, jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, televisio, riittävästi säilytystilaa sekä kulmauksessa pyöreä pöytä ja pehmustetut tuolit. Vastaanotosta löytyi myös sähköadapteri, joten nyt saadaan ladattua kaksi laitetta yhtä aikaa.

Sunnuntai 17.10.

Päivällä harjoittelimme kävelyreittiä Ala Moanaan. Menomatkalla löysimme sinne melkein suoraan, mutta paluumatkalla eksyimme kun käännyimme ennen kanaalia liian aikaisin vasemmalle. Kartta olisi hyvä pitää mukana ainakin aluksi.

Matkustimme bussilla #42 Pearl Harboriin, jossa 7. joulukuuta 1941 suurin osa amerikkalaisten Tyynenmeren sotalaivastosta tuhoutui japanilaisten kuuluisassa ilmahyökkäyksessä. USS Arizonan hylyn päälle on rakennettu muistomerkki taistelussa menehtyneille yli 2000 merimiehelle. Se on valkoinen halli, jonne yhteysalus kuljettaa vierailijoita tasaista tahtia.

Palasimme hotellille iltapäiväkahville, täytimme jääkaapin ja vietimme loppupäivän leväten. Kauailta ostamamme ”Kona”-paahtimon kahvi on todella minun mieleeni, eikä se tunnu lainkaan kitkerältä kuten kotimaiset kahvit usein, vaikka siinä onkin kunnon kahvin maku tallella. Illalla kävelimme Waikikin alkupäähän parin tunnin lenkille katsomaan kaasusoihtuja ja syömään.

Maanantai 18.10

Tänään kaupungin virasto oli auki, mutta he eivät voineetkaan myydä varsinaista ”Senior Card” -bussikorttia. Kortin sai hankittua lentokentän lähellä sijaitsevasta bussikeskuksesta, jonne pääsi ”A”-tunnuksella varustetulla bussilla. Maksoimme siis 2 x 2,50 $ normaalihintaisen lipun päästäksemme sinne; 13 vuotta sitten kertalippu maksoi vain 1 $! Perillä asia hoitui viidessä minuutissa. Tarvittiin vain passi ja 10 $, jotta sai kuvallisen kortin, joka on voimassa neljä vuotta! Vielä 5 $ lisämaksulla sai kortin nurkkaan pienen ”OCT 10” -tarran, joka kertoo, että lokakuun ajan saa matkustaa ilmaiseksi koko saarella. Täällä muuten matkan pituudesta riippumatta kertalipun hinta on aina 2,50 $, olipa kyseessä pysäkinväli tai 85 kilometrin matka saaren toiseen päähän!

Paluumatkalla hyödynsimme juuri hankittuja kortteja ja jäimme bussista Chinatowniin syömään ja tutustumaan alueeseen. Sen jälkeen ajoimme muutaman pysäkin päähän Iolani-palatsin kulmalle. Se on Havaijin viimeisten monarkkien asuinpalatsi ja nykyään matkailunähtävyys. Kamehameha I:n patsas sijaitsee kadun toisella puolella vastapäätä palatsia. Patsaan lähellä on myös virastokeskus ja posti, josta saimme lähetettyä muutaman kortin.

Tiistai 19.10

Ala Moanan Food Court (Makai Market) on paikka, jossa on laaja valikoima pikaruokapaikkoja. Käymme siellä monena iltana nauttimassa sen tarjonnasta.

Tänään saimme ensimmäistä kertaa päivitettyä sivut Honolulusta. Ala Moanan ostoskeskuksen kirjakaupan kahvilassa ATT:n langaton (ja suojaamaton) verkko toimi moitteettomasti. Otimme kahvit, päivitimme sivut ja luimme postit.

20.10 – 23.10

Kolmen päivän aikana saari on ehditty kiertää lähes kokonaan, lukuun ottamatta Hanauma Baytä. Waikikin rantoja ja puistoa on kävelty ja kuvailtu, ja Downtownissa on kierrelty Aloha Towerin ja Ward Centerin ympäristössä.

Eilinen retki vei meidät Waimea-laakson pohjoisosaan ja Waimea Beachin uimarannalle. Siellä sain selkääni yllättävän suuren kaatuvan aallon, joka paiskasi minut rannalle ja täräytti niskanikamat siihen kuntoon, että kipu tuntui pitkään. Toivottavasti omat lääkkeet auttavat kuntoutumaan. Muuten rannalla oli upeita hiekkadyynejä ja kirkasta vettä.

Haleiwa, pieni taajama, oli kiehtova pysähdyspaikka matkalla pohjoiseen ennen Waimeaa. Siellä voi vielä nähdä perinteistä vanhempaa hawaijilaista arkkitehtuuria. Tie on kapea ja usein ruuhkainen, kun surffaajat suuntaavat pohjoisen rannoille lautoineen.

Dolen ananasfarmilla vierailimme edellisen kerran 13 vuotta sitten. Tällä kertaa tyydyimme vain ohimennen ihastelemaan silmänkantamattomiin jatkuvia peltoja.

Keskiviikko päivänä teimme retken saaren pohjoiskulmalle Polynesian Cultural Center’iin.
Se on laaja alue, jossa erilaisissa ”teema-kylissä” esitellään Tyynenmeren alueen vanhoja perinteitä, rakennuksia, työtapoja, tansseja ja kulttuuria ylipäätään hyvin mielenkiintoisesti. Tapahtumat on järjestetty alueittain puolen tunnin välein alkaviksi. Osallistuimme myös ”Ali’i Luau” -perinneillalliselle noin tuhannen muun turistin kanssa.