PALLON YMPÄRI 2010
Kauai
8.10.2010 Memphis – Kauai via Honolulu
Aamupalan aikana Memphisissä majapaikkamme pihaan saapui taksi etuajassa, joten lentokentällä jäi hyvin aikaa riisua kengät turvatarkastuksessa. Kaikilla kentillä tätä ei näköjään vaadita, sillä Dallasissa koneen vaihdon yhteydessä tarkastus oli rennompaa. Honolulussa Kauain koneeseen siirryttäessä käveltiin taas sukkasillaan, mutta vyön sai pitää, kunhan kännykän irrotti läpivalaisuun. Pitkän päivän päätteeksi laskeuduimme Kauaille ja ajoimme pimeässä Magic Sunrise -majapaikan pihaan Lihuen kentältä vuokratulla Dodgella. Memphisistä lähdöstä oli ehtinyt kulua jo 17 tuntia. Aikaero Suomeen on 12 tuntia (UTC+10).
Kauai 9.10
Heräsimme huonosti nukutun yön jälkeen aamulla lintujen liverrykseen ja vaimeaan kukon kiekumiseen ihastelemaan majapaikkaamme ja ympäristöä. Olemme Wailua-joen rotkon pohjoisreunalla ylängöllä, noin neljä kilometriä itärannikolta Kapaan keskustasta sisämaahan päin.
Palatessamme keskustasta ruokaostoksilta mökille samaa yöllistä reittiä, ohitimme tieltä hyvin näkyvän Opaekaan putouksen. Siellä oli levähdyspaikka, jossa turistibussi oli pysähtyneenä ”koti”-reittimme varrella. Myöhemmin totesimme ajellessamme Wailua-rotkon vastakkaista puolta, ettei nähtävyyksiä tarvitse kaukaa etsiä. Siellä Wailua Falls syöksyy 25 metrin korkeudelta suoraan alas kallioilta.
Asuntoomme kuuluu jaettu oleskelutila/keittiö kaikkine varusteineen. Kun talon toisessa makuuhuoneessa ei ole asukkaita, voimme käyttää tätä noin 60 neliön tilaa kokkaamiseen mielin määrin.
Kauai 10. – 14.10.
Olemme kiertäneet saaren eri osia ja nauttineet sen monipuolisista maisemista. Ensin matkustimme itärantaa pitkin pohjoisrannalle, joka on tuulisempi puoli. Siellä kohtasimme vehreitä mäkisiä maisemia, jylhiä vuoria, jokia, puroja ja kallioita luolineen. Kiemurtelevat tiet veivät ylös ja alas, ja tietysti oli myös hiekkarantoja palmuineen. Syksyn aikaan tilaa oli runsaasti, eikä näköalapaikoillakaan ollut ruuhkaa, joten auton pysäköinti oli yleensä vaivatonta.
Rannoilla viihtyivät surffaajat, telttailijat ja muuten vain rentoutujat. Snorklasimme pohjoisessa Anini Beachillä ja etelärannikolla Poipu Beachillä. Emme kuitenkaan nähneet elävää korallia, kuten jo osasimme odottaa.
Vain vaaleita, kuolleita korallin luurankoja oli jäljellä muistuttamassa entisistä kirkkaista vesistä. Poipu Beachin rantavesissä näkyi kuitenkin värikkäitä kaloja. Riutalle asti emme uineet, sillä aallokko oli poikkeuksellisen voimakas. Muutamat rohkeat surffarit sen sijaan nauttivat tuulesta, joka kuulemma esiintyy useammin saaren itä- ja pohjoispuolella.
Länsipuolella sijaitseva Waimean kanjoni oli ehkä saaren vaikuttavin nähtävyys. Vuoristoon mutkittelevaa tietä pitkin kulkiessa on useita pysähdyspaikkoja, joissa turistit haukkovat henkeään. Hätkähdyttävät maisemat Pu’u Hinahina-, Kalalau– ja Puu o Kila -näköalatasanteilta eivät tallennu kuviin tai videoihin yhtä vaikuttavina, sillä syvyysvaikutelma puuttuu niistä.
15.10.2010.
Paluulento Oahulle Honoluluun oli varattu klo 16:10, joten meillä oli vielä hyvin aikaa käväistä uudelleen Lihuen satamassa, jossa olimme edellisenä iltana jo poikenneet. Kookas risteilyalus ”Pride of America” oli yhä laiturissa, mutta jatkoimme sen ohitse huvivenesatamaan pysähtymättä. Satama ei ole kovin suuri, ehkä noin sata laituripaikkaa, ja enimmäkseen siellä on moottorialuksia. Purjealuksia oli kuitenkin poijussa noin puolen mailin päässä satamasta.
Kentälllä luovutimme auton ja siirryimme jälleen tuttuun turvatarkastukseen. Oletin kaiken sujuvan nyt ongelmitta; vyö ja kengätkin oli riisuttu, mutta ei!
Paikalle kutsuttiin erikoisvirkailija avaamaan videokameran laukku. Se vietiin erityiseen tarkastuspisteeseen, jossa kaikki laukusta irrotettavat osat aseteltiin pöydälle. Sen jälkeen kaikkia osia ja laukun sisustaa hiveltiin pyöreällä näytteenottoliuskalla, joka analysoitiin. Tietenkään mitään ei löytynyt, ja virkailija totesi kaiken olevan kunnossa.
Tarkastuksen syyksi selvisi, että en ollut ottanut kameraa ulos laukusta hihnalle, kuten täällä olisi pitänyt. Viidellä edellisellä kerralla tätä ei ollut vaadittu, joten en ollut lukenut ohjeita tarkasti. Tilanne vain huvitti, sillä meillä ei ollut kiire koneeseen, ja kaikki tapahtui ystävällisessä hengessä molemmin puolin.
