PALLON YMPÄRI 2010
Kauai
8.10.2010 Memphis – Kauai via Honolulu
Aamupalaa syödessämme Memphis’in majapaikassa saapui taksi noutamaan etuajassa, niinpä meillä oli lentokentällä aikaa riisua rauhassa kengätkin turvatarkastuksessa. Tätä ei näköjään kaikilla kentillä vaadita, Dallasissa konetta vaihdettaessa oltiinkin tarkastuspuuhissa vähän rennompia. Honolulussa Kauai’n koneelle siirryttäessä tepasteltiin taas sukkasillan, mutta nyt vyön sai pitää paikallaan kunhan kännykän irrotti ”läpivalaisuun”. Pitkä päivä oli takana kun laskeuduimme Kauai’lle ja ajoimme pimeässä yössä Magic Sunrise -majapaikkamme portista pihaan Lihuen kentältä vuokratulla Dodge’lla. Aikaa oli ehtinyt kulua jo 17 tuntia Memphisistä lähdöstämme. Aikaero Suomeen on 12 tuntia. (UTC+10)
Kauai 9.10
Heräilimme huonosti nukutun yön jälkeen aamulla lintujen liverrykseen ja vaimeaan kukon kiekunaan ihastelemaan majapaikkaamme ja ympäristöä. Olemme Wailua-joen rotkon pohjoisreunalla ylängöllä 4 kilometriä itärannikolta Kapaan keskustasta sisämaahan päin.
Palatessamme keskustasta ruokaostoksilta mökillemme samaa yöllistä reittiä ohitimme tieltäkin hyvin näkyvän Opaekaan putouksen. Siinä oli levähdyspaikka jossa parhaillaan pysäköi turistibussi ”koti”-reittimme varrella.
Totesimme myöhemmin ajellessamme Wailua rotkon vastakkaista puolta ettei nähtävyyksiä tarvitse kovin kaukaa hakea. Siellä syöksyy Wailua Falls 25 m suoraan alas kallioilta.
Asuntoomme sisältyy jaettu oleskelutila/keittiö kaikkine varusteineen. Kun talon toisessa makuuhuoneessa ei ole asukkaita voimme käyttää tätä noin kuudenkymmenen neliön tilaa kokkaamiseen mielemme mukaan.
Kauai 10. – 14.10.
Olemme kierrelleet eri puolilla saarta ja nauttineet sen vaihtelevista maisemista. Ensin itäreunaa pitkin pohjoisrannalle, tuulisemmalle puolelle. Mäkisiä vehmaita maastoja, jylhän kauniita vuoria, jokia, puroja ja kallioita luolineen. Kiemurtelevia teitä ylös ja alaspäin ja tietysti hiekkarantoja palmuineen. Nyt syksyllä tilaa on hyvin eikä ruuhkia syntynyt näköalapaikoillakaan joten auton pysäköinti oli yleensä helppoa.
Surffareita, telttailijoita ja muuten vaan löhöilijöitä viihtyi kaikilla sopivilla rannoilla. Snorklailimme pohjoisessa Anini Beach’llä ja etelärannikolla Poipu Beach’llä. Elävää korallia emme kuitenkaan nähneet kuten osasimme odottaakin.
Vain vaaleita, kuolleita korallin ”luurankoja” oli jäljellä kertomassa aikaisemmista puhtaista vesistä. Värikkäitä kaloja sentään nähtiin Poipu Beachin rantavesissä. Emme tosin uineet riutalle saakka katsomaan, koska aallokko oli poikkeuksellisen voimakasta. Muutamat rohkeimmat surffarit sen sijaan nauttivat reippaasta tuulesta jota esiintyy kuulemma yleisemmin itä- ja pohjoispuolella.
Länsipuolen vuoristoa halkova Waimean kanjoni oli ehkä saaren vaikuttavin näkymä. Vuoristoon kiemurtelevan tien varrella on useita pysähdyspaikkoja henkeään haukkoville turisteille. Hätkähdyttävät maisemat Pu’u Hinahina, Kalalau ja Puu o Kila ”Lookout” tasanteilta eivät tallennu valokuvaan tai videolle niin vaikuttavina kun syvyystuntuma jää niistä puuttumaan.
15.10.2010.
Paluulento Honoluluun oli varattu klo 16:10 koneeseen joten meille jäi aikaa vielä riittävästi käväistä uudelleen Lihuen satamassa jossa olimme edellisenä iltana jo poikenneet. Kookas risteilyalus ”Pride of America” oli vielä kaijassa, mutta jatkoimme pysähtymättä sen ohitse huvivenesatamaan. Se ei ole kovin suuri, ehkä satakunta laituripaikkaa ja enin osa moottorialuksia. Purjeveneitä tosin oli myös poijussa noin puolen mailin päässä satamasta.
Luovutimme auton ja siirryimme taas tuttuun turvatarkastukseen. Nyt oletin kaiken menneen oikein, vyö ja kengätkin oli riisuttu, mutta ei! Paikalle kutsuttiin erikoisvirkailija avaamaan videokameran laukkua. Se vietiin sivummalle erityiseen tarkastuspisteeseen jossa kaikki laukusta irtoavat osat aseteltiin pöydälle. Sen jälkeen kaikkia osia kuten myös laukin sisustaa hiveltiin pyöreällä näytteenottoliuskalla joka sitten laitettiin analysaattoriin. No eihän siellä mitään ollut, ja kaveri sanoi että kaikki OK. Syyksi tarkastukseen selvisi että en ollut ottanut kameraa ulos laukusta hihnalle. Sellaista kun ei viidellä edellisellä kerralla vaadittu missään muualla. Täällä oli opaste siitä mutta luulin jo tietäväni kaiken tarpeellisen enkä ollut lukenut enää ohjeita tarkasti. No kaikki tämä vain huvitti nyt kun ei ollut mitään kiirettä koneeseen. Kaikki tapahtui ystävällisessä hengessä molemmin puolin.
