29.10.2010 Port Vila – Luganville

Vanair lentää säännöllisesti Santoon, Pekoan kentälle, joka on hiljattain hyväksytty myös kansainväliseen liikenteeseen. Santo on Vanuatun kookkain saari, noin 4000 km². Luganville, jonka läheisyydessä Pekoan lentokenttä sijaitsee, on Vanuatun toiseksi suurin asutuskeskus. Se näyttää kyllä vaatimattomammalta kuin pääkaupunki Port Vila Efaten saarella. Liikenne soljuu keskustassa varsin verkkaisena perjantaina puolipäivän aikaan.

Matkaamme noin 80 km itärannikkoa pohjoiseen tänä kesänä uusittua päällystettyä tietä Lonnoc Beach Resort’iin, josta auto oli saapunut meitä noutamaan. Majapaikka sijaitsee muutaman kilometrin etelään päin Hog Harbour’ista aivan kuuluisan Champagne Beach’in rannan tuntumassa. Matka taittuu nyt kuulemma tuntia nopeammin kuin aiemmin vanhalla ja kuoppaisella sateen runtelemalla tiellä.
Tuntuu jotenkin oudolta kun sileänmusta valkoisin ajoratamerkinnöin viimeistelty tie halkoo miltei asumatonta palmumetsikköä kun on odottanut näkevänsä aivan muuta. Piikkilangalla aidatun tien varrella ohitamme kuitenkin laiduntavaa karjaa siellä täällä kookkaampinakin ryhminä. Ajoittain vilahtaa jokunen asumuskin metsikön seasta. Reipas iltapäiväkuuro toivottaa meidät tervetulleeksi saarelle.

29.10 … 02.11.2010 Lonnoc Beach. Perillä majoitumme mökkiin n:o 2. Ulkoapäin nätin näköinen ja siistissä ympäristössä magnolia-puiden ja kookkaiden kiinanruusujen keskellä. Sisällä betonilattia jolla parivuode ja liian pehmeä patja. Toinen tyyny on täpötäyteen sullottuna vaahtomuovimurua liian kovaksi. Pieni pöytä, öljylyhty, kynttilöitä ja tulitikkuja sekä verholla eristetty vesi WC ja pieni suihkutila. Loisteputki katossa ja yksi pistorasiakin seinässä. Kylmä vesi tuntui riittävän lämpimältä tässä ilmastossa peseytymiseen ja suihkutteluun. Huomautettuani myöhemmin patjasta saan heti toisen yhtä pehmeän lisäpatjan. Nyt vajoamme molemmat monttuun parisängyn keskustaa kohti ja nukkuminen on hieman hankalaa.

Hiljaisuus.
Generaattori pysähtyy puoli yhdeksän. Se käynnistyy iltapäivisin vaihtelevaan aikaan. Aamulla lintujen kuoro herättää miellyttävästi vihellellen. Eräänä aamuna Pirkko sanoo lehmien ammuneen yöllä ihan vieressä. Aamulla katselemme sorkan jälkiä ja jätöksiä seinän vierellä. Ikkunoina on vain tiivis hyttysverkko ja verhot sisäpuolella joten äänieristystä ei ole lainkaan.

Olemme alkeellisessa majoituksessa. Sitä tiesimme odottaakin joten tämä ei pilaa meidän vierailuamme saarella. Etelä-Kiinan meren rannikolla Perhentian saarella oli vain patja lattialla mutta yksi hienoimmista koralliriutoista aivan vieressä.

Ranta on täälläkin uskomattoman kaunis mutta korallit resortin edustalla miltei tyystin kuolleita. Uiminen sujuu parhaiten rannan alkupäässä jossa ei ole laavakivijäänteitä kahlatessa jalkojen alla, snorklaus sujuu kyllä koko alueella.

Myöhemmin snorklailemme Champagne Beach’in rannalla josta löytyy kepillä merkitty koralliriutta ihmeteltäväksemme. Siellä on monen muotoisia värikkäitäkin pienehköjä koralliryhmiä ja kaloja muutaman kymmenen aarin alalla. Etäämpänä selällä murtuu aallot riuttaan jota olisimme halunneet tutkia lähemmin mutta sinne asti olisi mentävä veneellä.

Saapuessamme saimme tietää että täällä vietetään häitä lauantaina. Kuvittelimme että kyseessä on joku maksullinen turistiesitys mutta vähitellen selvisi että kyseessä olikin oikeat häät.

Vihkipari asuu Luganvillessä mutta oli halunnut järjestää seremonian täällä. Vieraita on tulossa noin 200 ja meidät neljä turistia on kutsuttu mukaan! Lauantaipäivä oli erittäin kuuma ja poikkeuksellisesti täysin sateeton. Ajoittain kevyt tuuli toi helpotusta hiostavaan hääjuhlaan.

Vihkitilaisuus oli rannalla ja muistutti meidän perinteistä kaavaa puheineen ja rukouksineen. Papin lisäksi vihkimisen suoritti pormestari maistraatin edustajana. Kieli oli paikallista bislamaa joka on kuulostaa muunnellulta englannilta. Mukana on englannin lisäksi sanoja paikallisista alkuperäiskielistä ja välillä ranskasta? Luganvillessä käydessä kuulin kyllä puhuttavan selvää ranskaakin.

Tilaisuuden musiikista huolehti paikallinen ”String Band” jonka rytmisoittimena oli meille outo ”bush bass”, kaikukoteloon puutangolla kiristyvä naru jota näppäilemällä syntyy bassoa muistuttava ääni.

Vihkitilaisuus oli tietysti ulkona rannalla. Ruokailutilaan oli katettu vain muutama pöytä hääparia ja omaisia varten. Vieraille oli varattu noutopöytä josta annos kerättiin piharuokailuun kun hääpari oli ensin leikannut suuren nelikerroksisen kakun!

Hääateria oli runsas. Maakuopassa muhinutta porsasta ja kalaa. Riisiä, taroa, laplap’ia, salaattia ja vesimelonia. En voinut (jaksanut) maistaa kaikkea. Ruoka kerättiin banaaninlehdelle koriin joka oli käsin punottu ja varta vasten tähän tilaisuuteen. Tämä lautasena käytetty kori käskettiin laittaa roskiin ruokailun päätyttyä!

Illansuussa vieraat palasivat busseilla takaisin kaupunkiin. Vain muutama jäi yöpymään resortin majoihin.

Seuraavina päivinä ehdimme snorklailun lisäksi patikoida Blue Hole’lle jonka luulimme olevan lähistöllä. Kyselimme vastaantulijoilta tietä ja heidän mielestään suunta oli oikea eikä paikka ole enää kaukana, Sama vastaus tuli kolme kertaa matkan varrelta. Kahden tunnin reippaan kävelyn jälkeen 30 asteen helteessä ja 95% kosteudessa saavuimme paidat märkänä viimein paikkaan josta lyhyt polku johti alas rotkoon jonka pohjalla välkkyi idyllinen tummansininen lampi. Pulahdimme virkistävään veteen joka oli melkein suolatonta ja kirkasta.

Palatessa seurasimme ohikulkevia autoja toivoen bussin ajavan ohi, mutta näin syrjäseudulla niitä ei näkynyt. käveltyämme tunnin verran jo lähelle Hog Harbour’ia saimme liftin ystävälliseltä ohikulkijalta.

Tiistai 02.11.2010

Illalla lensimme takaisin Port Vilaan tuttuun majapaikkaamme Anabrun mäelle. Jäljellä olevina päivinä kävimme National Cultural Centremuseossa ja ajoimme vielä Melen lähistölle kulttuuri ja perinnepuistoon jonka pitkä nimi on ”The SecretGarden Outdoor Culture Centre and Nature Reserve”. Täältä löytyi paljon mielenkiintoista nähtävää Vanuatun tavoista, kultturiperinteistä sekä kasveista että eläimistä, myös kuvia ja tekstejä joten pari tuntia vierähtää retkellä nopeasti.

Valmistaudumme paluuseen Fjille ja sieltä edelleen Tongalle pesettämällä pyykkiä ja päivittämällä nämä sivut. Soneran kännykkäyhteydet eivät toimi täällä ja internet yhteyskin on tuskastuttavan hidas. Välillä Soneran palvelin ei vastaa lainkaan.