Vanhaa kaupunkia
17.11.20013

Saimme hotellista karttakopion ja opastuksen läheiselle Hoàn Kiém järvelle. Se on lampi jonka pohjoispään pienellä saarekkeella kohoaa Ngoc Son vanha temppeli. Kookkaan portin kautta saareen vie punainen 1885 rakennettu silta ”The Huc” joka on suosittu nähtävyys. Paikalliset ja turistit halusivat kuvauttaa itsensä sillalla jonne muodostui tungosta.

Lampea reunustavassa puistikossa vaelteli sunnuntai päivää viettämässä joukoittain myös kaupunkilaisia, usein myös pienten lasten kanssa kuljeksien.

The Huc, Aamuauringon silta

Opiskelijaryhmät tahtoivat jutella ja kuvauttaa ryhmäänsä kanssamme. Suhtauduimme varovaisuudella tällaiseen peläten näpistelijöitä joita täällä liikkuu joukossa. Nämä neitoset kertoivat olevansa opiskelijoita joille oli annettu tehtäväksi harjoitella kielitaitoa ulkomaalaisten kanssa. He eivät kaupitelleet mitään kuten kuvittelimme vaan kyselivät kokemuksistamme matkailijoina täällä Hanoissa.

Portti sillalle

Puolen kymmentä hääparia kuvausryhmineen tapasimme sekä sillalla että puistossa.

Ostimme liput vesinukke-teatteriin maanantai iltapäivälle ja lähdimme kohti majapaikkaamme. Vanhan kaupungin sokkeloissa eksyimme reitiltä ja vasta reilun puolen tunnin sukkuloinnin jälkeen löysimme perille. Olimme vain lukeneet karttaa huolimattomasti näin ensi retkellä.

Iltapäivällä teimme pitemmän kierroksen ”ranskalais-korttelien” alueelle. Kuvailimme sen reunalla komeaa oopperataloa ja puistikkoa .

Hoàn Kiém lammen ranta on suosittu kuvauspaikka.

Riksha-ajelu ja Vesinukketeatteri
18.11.2013

Täällä ”36 kadun” alueella vilisee polkupyörä rikshoja (cyclo) joka paikassa. Olimme vältelleet niiden tarjouksia systemaattisesti mutta tänä aamuna tapasimme poikkeuksellisen miellyttävän ajurin.

Hän puhui ymmärrettävää englantia ja ystävällinen keskustelu ennen kaupankäyntiä kuului hänen myyntistrategiaansa joka vetosi meihin. Olimme suunnitelleet muuta tälle aamupäivälle mutta päätimme tehdä nyt pyörillä kulkien huomiseksi tarkoitetun retken järven pohjoisalueelle ”The Great Church”” katedraalin tienoille.

St. Joseph’s Cathedral, Hanoi

Liikenne on muutenkin vilkasta ja sekavan tuntuista mutta rikshassa istuen, keskellä kulkuväylää, se tuntuu vieläkin hurjemmalta. Kuljettajamme oli kuitenkin taitava ja pujotteli näppärästi 20 vuoden kokemuksella liikenteen joukossa niin että selviydyimme tästä retkestä turvallisesti. Hän oli kotoisin maaseudulta 160 km Hanoista etelään ja on vuokra-ajurina täällä käyden noin 2 kuukauden välein 4-5 päivää kotonaan.

Hanoi Water Puppet teatterin eteen oli kokoontunut runsaasti yleisöä kun saavuimme iltapäivällä seuraamaan klo 14:15 alkavaa esitystä. Tämä oli yksi päivän viidestä esityksestä ja tällä kertaa sali täyttyi yleisöstä noin 3/4.

Show oli värikäs ja hauska eikä sen alkuperäis-kieli haitannut nautittavuutta kun vedessä viilettävät nuket olivat kuitenkin pääosassa. Solistit orkesterin kera rytmittivät nukkehahmojen liikettä .

Tunnin esitys ei pitkästyttänyt vaan sitä seurasi mielenkiinnolla ja aika tuntui kuluneen nopeasti. Kokenut seurue on vieraillut useissa maissa ja vie läpi vuosittain noin 500 esitystä.

Video 2:09. Rikshalla ajelua ja Vesinukketeatteria.

Ha Long Bay
19.11.2013

Herätys ja aamupala oli tänään hieman aiemmin sillä pikkubussin piti tulla meitä noutamaan hotellin edestä kello 8 – 8:30. Olimme varanneet hotellin vastaanotossa Sinh Cafe Tours’in päiväretken Halong Bay’hin. Pari minuuttia yli puoli yhdeksän istuimme täyteen pikkubussiin.

Meille osoitettiin paikaksi etupenkki kuljettajan takana. Noudimme lisää matkalaisia vielä parista hotellista ennen kuin suuntasimme ulos kaupungista. Matka sujui vilkkaassa liikenteessä ja heikkokuntoisilla teillä hitaasti. Kunnostustöitä tehtiin useissa kohdissa matkan varrella.

Ruuhkaa matkalla

Puolentoista tunnin kuluttua pysähdyttiin tauolle jolloin ahtaaseen sullotut jalkamme pääsivät välttämättömälle lepotauolle. Meidät ohjattiin noin sata metriä pitkän ”markkinarummun” lävitse sen toisessa päässä puolen tunnin päästä odottavaan autoon takaisin. Ketjun alkupäässä istui pöytiensä äärellä kymmeniä nuorehkoja neitoja jotka loivat taitavasti kuvamallin mukaista häiveommel-neuletyötä kankaalle. Tietysti valmiita töitä esiteltiin ostettavaksi mutta hyväksyvän nyökyttelyn kera jatkoimme seuraavien koru-, silkkivaate- ja jadeosastojen ohitse päästäksemme odottamaan matkan jatkumista.

Koristeompelijoita

Puuduttavan matkan jälkeen saavuimme Haiphong’in satamaan ja muutama minuutti ennen kello 13 astuimme laivaan joka ei todellakaan muistuttanut mainoskuvia. Taivas oli pilvessä ja vilpoisa merituuli saatteli meitä matkaan.

Vietnamilaistyylinen ateria tarjoiltiin heti istuuduttuamme ja se oli monipuolinen ja riittävä. Istuimme viiden hengen pöytäryhmissä. Kumppaninamme ateriaa nautti korealainen lentokapteeni vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Hänen aksenttiaan (englannin) oli helppo ymmärtää ja keskustelimme matkan aikana ja myöhemminkin pitempään hänen kanssaan.

Laivamuonaa

Viimeisiä paloja maistellessamme saavuimme jo erikoisen näköisten saarten tuntumaan. Nämä ovat Ha Long (suom. laskeutuva lohikäärme, jokisuiston mukaan) lahden alueen kuuluisaksi tehneitä muodostelmia joita oli saapunut katselemaan vierailijoita kymmenillä laivoilla. Niitä lähti satamasta tasaisena virtana ulos merelle.

Alue on nimetty UNESCO:n maailmanperintö listalle. Halong Bay:n alueeseen kuuluu 1969 saarta joista useat kohoavat patsasmaisena merestä. Kiinnitymme porrasmaiseen betonilaituriin jolloin vuoroveden mukaan laivat rantautuvat erilaiselle korkeudelle.

Laiva on kiinnittynyt erään Halong Bay:n saaren rantaan.

Tästä kiivetään betoniportaita ylös rinnettä vanhaan tippukiviluolastoon jonka katto on korkealla ja sitä on paikkailtu betonilla. Usein kohdin seinät on koristeltu värivaloin mikä on harvinaista. Tämä on näkemistämme tippukiviluolista keinotekoisin, vähän kuin Gibraltarilla. Portailta kaupustelijoiden luota on hyvä näköala lahdelle ja satamaan jossa laivamme odottaa.

Räikeästi valaistu tippukiviluola.

Jatkamme varttitunnin matkaa kelluvaan kylään (Floating Village). Sinisten muovitynnyreiden varassa kellui muutamia kymmeniä lauttarakennelmien päälle rakenneltuja asumuksia. Kiinnitymme tarkoitusta varten rakennettuun kookkaampaan lauttaan jossa on mahdollisuus maksua vastaan vuokrata kajakki tai osallistua soutajan kuljettamaan viiden hengen ryhmään joka käy parinkymmenen minuutin lenkin viereisen saaren luolan sisällä.

Pöytäkumppanimme kertoi meille että suuaukon jälkeen avautui sisällä korkea salimainen luola.

Kelluvan kylän reunaa

Pilviverho raottui hieman hetkeksi mutta ilma oli utuinen. Kauemmat saaret näkyivät kuin kiinalaisissa maalauksissa erilaisina siniharmaina sävyinä etäisyyden mukaan. Aiemmin olin ajatellut että tuo tyyli kuvata luontoa oli vain tehokeino mutta nyt se näyttäytyi hyvin luonnon mukaisena.

Veneen kannella tuuli tuntui jo niin vilpoiselta että paluumatkalla oli kaivettava villapaita laukusta esiin.

Kylän jylhiä maisemia

Perhe ihmettelee turisteja

Video 1:37.  Lyhyt otos Halongin lahdelta.

Päivän anti (?)

Bussimme pysähtyi myös paluumatkalla samantyyppisessä paikassa kuin tullessa. Täällä oli mahdollisuus ostaa myös välipalaa mutta nälkä ei tuntunut vaivaavan.

Ilta pimeni ja tihuutti vettä kun puoli kahdeksan jälkeen meidät ohjattiin vuorostamme ulos bussista. Paikka ei näyttänyt lainkaan tutulta ja kadulla ihmettelimme missä olimme. Nuori opastyttönen kertoi että seuraavasta kulmasta vain oikealle ja auto jatkoi matkaansa.

Hetken käveltyämme tunnistimme kadun ja tiesimme ettei tämä ole katu jolla hotellimme sijaitsee, vaan seuraavaa poikkikatua vasemmalle mentäessä se löytyisi. Mietimme miten olisi käynyt, olisimmeko selvinneet omin avuin perille, jos olisimme lähteneet retkelle aiemmin, ennen kuin paikallistuntemusta oli kertynyt.

Tämä oli vastuutonta toimintaa, Samaa surkeaa tasoa oli ns. ”asiantunteva opastus” jota luvattiin; massaturismia huonoimmasta päästä.

Maisemat perillä ja kunnollinen ruokailu laivalla olivat ainoa mainitsemisen arvoiset positiiviset asiat tällä ”De Luxe” retkellä.

Kirjallisuutta ja kahvia
20.11.2013

Katukaupustelijat olivat olleet liikkeellä jo varhain ennen meitä. Heidän huutelunsa kuului harvan parvekeoven kautta jo herätessämme.

Katukaupustelijoita

Vähän myöhemmin matkasimme heitäkin väistellen muun liikenteen seassa Hoàn Kiém järven pohjoispuolitse lounaaseen kohti Than Long’in kaupunginosan eteläreunaa. Tänään tutustumisvuorossa oli vuonna 1070 alun perin rakennettu Văn Miếu ”Kirjallisuuden Temppeli” jossa on toiminut Vietnamin ensimmäinen kansallinen yliopisto.

Tämä on historiallinen monumentti joka on kuvattu myös Vietnamin 100.000 đồng’in setelissä (n. 3,70€). Täällä muuten pääsee miljonääriksi alle 40:llä eurolla! (2013)

Temppelin laajaa aluetta ympäröi muuri joka sulkee sisäänsä useita pihoja. Komeiden porttien kautta kuljetaan alueiden läpi Konfutselle omistettuun temppeliin.

Văn Miếu temppelialueen portti

Tällä kertaa oli ilmeisesti lukukauden päätösjuhlat kun univormuihin tai kauniisiin mekkoihin pukeutuneet opiskelijaryhmät täyttivät satamäärin alueen. Kamerat rapsivat ryhmä- ja henkilökuvia kukkavihkoa ja kirjasta (todistus ?) kantavista nuorista joka puolella aluetta. Penkkejä istumiseen ja selän lepuuttamiseen ei tahtonut löytyä. Kiertelimme kuitenkin aluetta sitkeästi kuvaten ihmisiä ja rakennuksia.

Valmistuneita opiskelijoita

Yksi temppelialueen aukioista.

Vatsa alkoi jo vaatia ruumiillista ravintoa ja kun olimme viereisessä korttelissa jo tullessa huomanneet KCF:n pikaruokalan, raahauduimme sinne nauttimaan pari maissikuorrutettua rasvaista kananpalaa ja lepuuttamaan jalkojamme.
Näillä eväillä jaksoimme tepastella takaisin ”kotikulmille” Ma May kadun kahvilaan Huong Mai Cafe joka myy kuuluisaa vietnamilaista kahvia.

Tilasimme maisteltavaksi ensin pari kuppia parasta laatua, Weasel’iä, ja myöhemmin vielä Highlands ja Moka laatuja. Kahvi jauhetaan täällä pavuista ja tuodaan tarjolle kupissa jonka päällä on metallinen suodatinosa. Sieltä se valuu tummina tippoina hiljalleen kuppiin. Lämmintä vettä voi laittaa jatkeeksi jos kahvi tuntuu liian vahvalta.

Kahvikauppa

Päädyimme ostamaan useampaa laatu tuliaisiksi. Ne paketoitiin katsellessamme pyytämämme kokoisiin metallifolio pakkauksiin kookkaista muovipurkeista.

Kahvinmaku suussa siirryimme muutaman sata metriä hotelliimme ja mietimme pitäisikö käydä hakemassa vielä lisää ennen kotiin paluuta

Irtokahvia pakataan ¼ kg pusseihin.

Pagodi ja Naisten Museo
21.11.2013

Halusimme taksin Ho Chi Minh Mausoleum’in viereisen puistoon jonka reunalla seisoo One Pillar Pagoda. Saimme paperipalaselle kirjoitettuna nimen Chùa Một Cột josta kuljettaja ymmärtää määränpään. Taksin käyttöä varten olimme jo saaneet kolmen luotettavan taksiyhtiön nimet. Näiden mittarit käyvät varmimmin virallisen taksan mukaisesti, toisin kuin useiden muiden. Kyyti on kyllä tosi halpaa, reilu 2 km matka maksoi noin 1,40 euroa!

Tây Cấm Puistikon lootuslammen kulmaan on jo 1000 luvulla rakennettu pieni pagoda jonka portaikolla kiipeili tasaisena virtana ihmettelijoitä.

One Pillar Pagoda

Viereinen temppeli oli hyvin koristeellinen, ikoneineen, patsaineen ja ruukkuineen.

Temppelin koristelua

Saimme kadun varrelta ”luotettavan” taksin joka vei meidät seuraavaan paikkaan.
Vietnamilaisten Naisten Museo Bảo tàng Phụ nữ Việt Nam esittelee naisten historiaa, kulttuuria ja elämää rauhan ja sodan aikana.

Näyttelyhuoneita oli neljässä kerroksessa joissa esineitä, vaatetusta ja kuvia oli väljästi esillä. Ruuhkaa ei ollut joten kiertelimme rauhallisesti muun naisvoittoisten vieraiden kanssa.

Asuja naisten museon vaatekokoelmasta

Pihalla oli museon kahvila joka tarjosi myös hyvälaatuista ruokaa normaaliin paikalliseen hintaan. Söimme ja lepuutimme taas jalkojamme patikoidaksenne toista kilometriä hotellille.

Lounaskahvilan tarjoilua

Ohitimme nyt Hoan Kiem järven eteläpuolitse puiston kautta kauppaan täydentämään vesivarastoamme ennen perille saapumista.

Katukeittiön herkkuja