Project Description

PALLON YMPÄRI 2010

New Zealand 3/3

Automatka 2/2

Keskiviikko 24.11 Aamulla klo 9 matka jatkui ja sää parani selvästi kun ajoime sisämaata kohti. Maisema muuttui taas vuoristoiseksi. Pitkiä ylämäkiä joissa automme nopeus hiipuu 60 – 40 km:iin tunnissa ja toisaalta alamaata jossa jarrut vinkuivat.

Black Swan (Cygnus atratus), Taupo NZ

24.11.2010
Niittyjen, vihannes-, hedelmä- ja viiniterhojen jälkeen näemme nyt laajoja metsäalueita joilta tukkirekat ajavat raskaita kuormia.

Levähdys- ja näköalapaikkoja on matkalla runsaasti. 130 km matka vei reilun pari tuntia, kun saavumme Taupon lähellä risteykseen päätämmekin käydä ensin Turangissa joka on Taupo-järven lounaiskulmassa.

Kuuden kilometrin päässä lentokentän kohdalla on levähdysalue josta on hieno näköala Taupo-järven yli. Tongariro National Parkin vuorten lähes kolmeen kilometriin kohoavat lumihiput siintävät horisontissa.

Waiotapu

Turangissa patikoimme luontopolkua kuumien lähteiden ja kuplivien mutakuoppien viitoittamaa geotermistä aluetta pitkin.

Palasimme takaisin puoliväliin Taupon suuntaan ja vietimme illan ja yön aivan järven rannalla, paikassa jossa vuolas puro laskee järveen. Pirkko syötti mustajoutsen(?) pariskuntaa jolla oli kolme vielä harmaata poikasta. Ne olivat niin tottuneita matkalaisiin että taapersivat jopa rannalle syömään kädestä. Taupon valot näkyivät pimeässä järven ylitse.

Iltatuulen jälkeen tyyntyi taas ja kaunis lämmin päivä vaihtui kirkkaan koleaksi yöksi.

Huka Falls, Taupo NZ

Torstai 25.11

Taupon Turisti infosta pyysimme ikä-ihmisille sopivaa retkiopastusta. Nuorta väkeä varten sitä löytyy kyllä kyselemättä hyllymetreittäin.

Saimme hyviä neuvoja ja opastusta noudattaen suuntasimme ensin Huka Falls putouksille.

Waikato joki alkaa Taupo järvestä ja laskee 425 kilometrin jälkeen koillisessa Bay of Plenty lahteen Tyyneen Valtamereen. Muutama kilometrin päässä järvestä jokea alavirtaan sijaitsee Huka Falls, josta vettä syöksyy 200 000 litraa sekunnissa 9 m koskiportaita alaspäin.

NZ-Thermal_Valley

Thermal Valley, North Island NZ

Hieman edempänä saimme katsella Aratiatia padolla koskinäytöstä kun patoluukkuja avattiin ohivirtaukseen turistinäytöksen ajaksi. Koski on valjastettu sähkön tuotantoon ja vesi kulkee tunnelia pitkin alempana sijaitsevaan voimalaitokseen.

Lähistöllä sijaitsee myös Thermal Valleyn geoterminen voimalaitos jossa maasta purkautuva kuuma vesihöyry muutetaan sähköenergiaksi syklonien ja putkistojen avulla.

Parhaan esimerkin alueen tuliperäisestä luonteesta sai vaeltaessa Craters of the Moon nimisen laakson 45 min retkipolulla Taupon pohjoispuolella.

Craters Of The Moon, NZ

Tulikuumaa happo- ja mineraalipitoista vesihöyryä purkautuu vaaleina pilvinä jatkuvasti eri puolilta laaksoa.

Paikoittain kasvillisuus on hävinnyt ja maa muuttunut punertavaksi happojen vaikutuksesta tai muta on tukkinut reiät jolloin höyry kuplii niistä äänekkäästi lävitse.

Alueen luonto vetää matkailijoita. Taupo järvi on syntynyt valtavan tulivuorin kraatteri-vajoaman paikalle. Kaupungissa näkyy turisteja enemmän kuin muualla aikaisemmin.

Great Lake Holiday Park Akasia Bay lahden rannalla on viihtyisä ja suosittu camping alue jonne majoitumme sulattelemaan näkemäämme ja päivitämme taas sivuja ja sähköpostia.

wai-o-tapu-lake

Wai-o-tapu

Perjantai 26.11

Matkasimme Rotorua’an joka on kuumien lähteiden ja maori-kulttuurin keskuspaikka. Kaupungin yleisilme oli mielestämme turismi-markkina henkinen.

Hienon näköisessä info-pisteessä jonotettuamme saimme kyselyihimme vastaukseksi hyvin rutiininomaisesti vain nipun esitteitä ilman kommentteja. Postuimme hieman hämmentyneinä jonosta autoomme lukemaan esitteitä.

Pidimme luovan lounastauon kaupungin puistoalueen reunalla. Sen päätteeksi astelimme läheiseen museoon tutustumaan ensin paikallishistoriaan. Rakennus ei ollutkaan museoksi aivan tavanomainen.

Rotorua Museum

Kyseessä on vuosisadan vaihteessa rakennettu luksus kylpylä joka nyt toimii kaupungin museona (Rotorua Museum). Siellä esitellään mm. rakennuksen alkuperää ja historiaa. Lisäksi tiloissa oli maori kulttuuria esittelevä näyttely.
Ilmoittautuessamme lippukassalla virkailija kertoi yllätäen että juuri alkavaa kierrosta opastaa suomalaissyntyinen nainen. Joutuisimme kuitenkin tyytymään muiden mukana hänen englanninkieliseen selostukseensa. Meillä oli kuitenkin mahdollisuus vaihtaa muutaman sanan ennen kierroksen alkua ja tehdä täydentäviä kysymyksiä kierroksen aikana oppaallemme, rouva West’ille.

Kiinnostavan esittelyn ja tarinoiden jälkeen katselimme vielä elokuvaa joka liittyi kylpylän historiaan ja alueen maanjäristykseen. Katsomon penkit liikkuivat esityksen aikana voimakkaasti, simuloiden järistystapahtumaa.

NZ-Te-Puia

Te Puia, Rotorua NZ

Lauantai 27.11

Olimme yöpyneet parin kymmenen kilomertin päässä Waikite Valley Thermal Pools’in camping alueella jossa saimme löhöillä kuumissa (37 – 39 C) altaissa. Höyry nousi myös alueen reunalla kulkevasta purosta ja lähistön rinteistä. Aamupäivällä matkasimme Wai-O-Tapu kuumien lähteisen alueelle. ”Lady Knox” suihkua katseltuamme kiertelimme alueen värikkäitä kuumia ”lampia” ihmettelemässä. Tämä alue on laajuudessaan ja värikkyydessään on paras näkemistämme.

Iltapäivällä palasimme Rotoruan kaupungin reunalle New Zealand Maori Arts and Crafts Institute’n Te Puia’an, ja sen ”Thermal Arean” geysireiden, kuumien lähteiden ja pulppuavien mutakuoppien sekaan. ”Kultural Show’n” anti jäi kalpeaksi kun mielessä oli Hawaiin esitykset. Yöksi ajoimme 15 km kaakkoon kaupungista Blue Lake Top 10 Holiday Park hiljaiselle alueelle.

Maisema kuvausalueelta

Sunnuntai 28.11
Aamulla oli tarkoituksemme jatkaa kaakkoon päin katsomaan purkauksessa hautautunutta kylää mutta pyöräily- tai triathlonkisa oli käynnissä ja teitä suljettu. Niinpä päätimme ajaa Matamatan Hobbiton alueelle.

Siellä Aleksander Farmin alueella on säilytetty ”Sormusten Herra” trilogian filmausta varten tehdyt rakennelmat turistinähtävyytenä. Vajaan kahden tunnin opastettu kiertely alueella päättyi lähtöpisteessä lampaan keritsemis näytökseen joka oli ympätty mukaan pääsymaksuun alueelle. Jouduimme allekirjoittamaan sitoumuksen että kuvia tai tallenteita ei esitetä julkisesti eikä missään mediassa joten kuvat ja videot jäävät vain kotikatseluun.

Kiertomatka alkaa lähestyä loppuaan ja suuntasimme nyt Coromandel’in niemimaan alueelle. Thames’in pienehkö kaupunki sijaitsee niemimaan tyvessä pohjoisen puolella. Täältä löytyi Dickson Holiday Park jossa lepäilimme seuraavan yön.

Driving Creek Railway

Maanantai 29.11

Seurailemme tietä pohjoiseen pitkin Firth of Thames’in polveilevaa lahden reunaa Coromandel in kaupunkiin. Tie on kapeimmissa kohdin yksikaistainen mutta onneksemme liikenne on nyt rauhallista.

Perillä varaamme liput Creek Railway’n 3 km pitkälle vuoristoradalle, pienosrautatielle, joka vie rinnettä ylös näköalatasanteelle. Vaikka ei vielä ole turistisesonki on meitä parikymmentä innokasta matkustajaa mukana kiemurtelevalla reitillä. Sesongin aikana viedään jopa 600 matkustajaa päivän aikana huipulle ja takaisin.

Kauri puu

Täältä oikaisemme niemimaan itäpuolelle ”maisemareittiä” mutkaista, kapeaa ja päällystämätöntä tietä. Palkaksi saamme ihailla puroja ja koskia ja kauri-puu polkua jonka varrella näemme mahtavia 600 vuotta vanhoja ”jättiläisiä”. Tämä puulaji on Uuden Seelannin kookkain puumassalla mitattuna. Suurin mitattu kauripuu ”Tane Mahuta” on 1544,4 cm ympärysmitaltaan ja sen iäksi oli arvioitu 1250 … 2500 vuotta! Näkemämme suurin puu oli 6 m ympärysmitaltaan, mahtavalta tuntui sekin.

Saavumme onnekkaasti vaikeakulkusta tietä itärannalle Whitianga’an jonka pohjoispuolelle jäämme yöksi. Täälläkin camping alue on hiljainen, vain kourallinen vierailevia turisteja ”kiinteän” vaunuston lisäksi.

Hahei-Flowers

Hahei’n kukkia

Tiistai 30.12

Whitianga on selvästi kookkaampi ja vilkkaampi keskus kuin Coromandel länsipuolella.
Ajoimme Mercury Bay’n vastakkaiselle puolelle kiertämällä Whitianga Harbour lahden ja pysäköimme Cook’s Beach’in rannalle jaloittelemaan ja ruokailemaan. Nimen paikalle antoi kapteeni James Cook, joka ankkuroi Endevour laivansa 1769 kauniiksi havaitsemalleen suojaiselle lahdelle.

Halusimme käydä myös Cathedral Cove’n kallioluola muodostelmaa katsomassa mutta rannalle jossa se sijaitsee pääsee vain laskuveden aikaan aamulla tai illalla noin klo 9. Niinpä siirryimme läheisen Hahei’n leirintäalueelle josta muutaman kilometrin ajomatkan ja 40 min kävelyn jälkeen pääsee luolalle. On siis herättävä aamulla ajoissa.

Cathedral Cove, Te Whanganui-A-Hei Marine Reserve

Keskiviikko 01.12
Aamu oli pilvinen. Päätimme kuitenkin lähteä luolalle ja ajoimme polun päähän klo 8 jälkeen. Kävelimme reilun puoli tuntia jyrkkiä rinteitä ylös ja alas ja saavuimme hikisenä rannalle. Vesi oli riittävän alhaalla että voimme kävellä Cathedral Cove’n aukosta toisellekin puolelle ja kuvailla veden syövyttämää noin 10 m korkeaa kolmiomaista aukkoa sieltäkin käsin.

Palatessamme oli pysäköintialueella jo parikymmentä autoa joiden matkustajia tapasimmekin perillä tai polulla liikkuessamme. Matka jatkui nyt parempaa tietä itärantaa seuraten etelään ja sitten taas yli vuoriston niemimaan länsipuolelle. Matkaamme Aucklandin 25A tietä Kopuun Thamesin lahden pohjukkaan.

Lokkeja Oreren rannalla

Aurinko tuli taas esiin pilvien hälvettyä. Jatkamme vielä Waihoun joen sillan yli yksikaistaista tietä.

Leveämpää siltaa oltiin juuri rakentamassa. Emme aja suoraan SH2 tietä Aucklandiin vaan kierrämme lahden länsireunaa maisemareittiä seuraillen. Maasto on tasaista laakeaa, vastakohta Coromandel’in niemelle. Nämä matalat rannat ovat lintu-bongareiden suosiossa.

Rannalla oli rivissä asuntovaunuja ja tarkkailijoita. Orere’ssa leiriydymme rannan läheisyydessä ja siellä näemme runsaasti lokkeja sekä kuningaskalastaja-lintuja jokisuun niemekkeellä kaulaa oikomassa.

Valmistaudumme huomiseen auton luovutukseen ja viimeisen yöhön hotellissa ennen perjantaista lentoa Honkongiin.